Promootio juhlistaa pitkää opiskelua

Suomen yliopistolaitos – Alma Mater – on luultavasti uskollisimmin säilyttänyt muuttumattomina tohtorinvihkiäisten perinteiset menot. Promootio ilmentää meillä tieteen saavutuksia ja sinetöi sen ihanteita. Monissa Euroopan maissa hylättiin 1960-luvulle tultaessa vanhat tavat, vaikka nykyään on taas nähtävissä niiden paluu. Suomessa promootio on ajan vaihteluista huolimatta säilyttänyt asemansa yhtenä elämän suurimmista juhlista.

 

Promootioiden esikuva on tullut meille luonnollisesti Ruotsista, jossa ensimmäinen promootio pidettiin Upsalassa vuonna 1600. Ruotsiin se taas on kulkeutunut Saksasta ja osittain Ranskasta. Ensimmäiset maisterinvihkiäiset pidettiin Turussa vuonna 1643 – Upsalan yliopiston esikuvan mukaisesti. Tavaksi tuli järjestää promootioita joka kolmas vuosi ja aina myös puolivuosisataisjuhlana, jolloin promootioiden väli saattoi vaihdella.

 

Promootioiden kulku kiteytyi vuosien varrella määrättyihin kaavoihin, joita maan kaikki yliopistot ja myös korkeakoulut noudattavat.

 

Kolmepäiväiset juhlamenot

 

Nykyään juhlamenot pyritään järjestämään kolmipäiväisinä. Ensimmäisenä päivänä tapahtumassa hiotaan miekkoja teräviksi promootiota varten, siellä pitää olla terävästi puolustamassa mielipiteitään. Tavallisesti teroittamisessa käytetään kuohuviiniä – se lienee 1800-luvun lisäys juhlaan.

 

Juhlapäivänä miehet pukeutuvat frakkiin mustin liivein ja naiset myös mustaan pitkään pukuun. Kaksi pedelliä sinisessä viitassa ja käsissään hopeiset sauvat yliopiston autonomian tunnuksina johdattaa yliopiston kanslerin ja rehtorin, yliopiston professorit, promoottorin sekä vihittävät kunniatohtorit ja tohtorit kulkueena juhlatilaan. Kunniatohtoreiksi kutsutaan koti- tai ulkomaisia maineikkaita tiedemiehiä, mutta myös muuten ansioituneita ihmisiä, joille tämä kunnianosoitus pitäisi olla kaikkein arvokkain – Doctor honoris causa.

 

Tohtorin arvomerkeistä hattu merkitsee ajatuksen ja tutkimuksen itsenäisyyttä. Miekka on vertauskuva hengen aseesta, jota tiedemies tarvitsee taistelussa sen puolesta, minkä hän on tutkinut todeksi, oikeaksi ja hyväksi. Diplomilla tiedekunta vahvistaa tohtorin arvon ja aseman tieteellisessä yhteisössä.

 

Samana päivänä pidetään vielä promootiopäivälliset ja kuunnellaan lisää puheita, joiden lukumäärä on lähes tuskastuttavan suuri. Kolmantena päivä on ohjelmassa huviretki, ja Turussa se on laivamatka. Sen pukeutumissäännöt ovat vapaita.

 

Ajatuksia promootiosta

 

Tietenkin voi ajatella, että vanhanaikaiset juhlamenot ovat tarpeettomia opintojen päätteeksi. Tällainen ajattelu valtasi Ruotsin ja Saksan 1960-luvulla. Mutta ihmiset tarvitsevat jotain juhlaa sen merkiksi, että yksi elämän vaihe on ohi.

 

Tohtorin arvo on yhä vielä pitkällisen puurtamisen tulos. Sitä on syytä juhlistaa, ja meillä on käytettävissämme neljäsataa vuotta vanha promootioperinne. Eri asia on, onko frakki yhä vielä miesten ainoa mahdollinen juhla-asu.

 

Juhlaa vietetään toukokuussa myös kevään ja nuoruuden kunniaksi. Sata vuotta sitten annettiin tavaton kansallinen merkitys Helsingissä pidetyille promootioille. Nyt tämäkin juhla on arkipäiväistynyt. Osittain sen vuoksi että suomalaisten asema on selkeä, eikä kansakunnan yhtenäisyyttä ole enää niin suurta tarvetta korostaa.

 

Itse pidän jatkuvuuden korostamista tärkeänä. Pedellit valtikoineen, miekat ja latinankieliset fraasit kuuluvat luontevasti monisatavuotiseen perintöön. Vivat academia! sopii tähän yhteyteen kaikkien huudettavaksi.

 

Hannu Laaksonen, FL

Turun yliopisto, Kansainväliset palvelut